Tänä kesänä loma alkoi lankomiehen polttareilla. Sankarin eräs toive oli päästä panemaan sahtia, joten bestman järjesti. Viikonloppuna oli varattu aikaa sahdin tekeminen alusta alkaen. Pääsin itse osallistumaan hommaan hämmentämisen merkeissä.

Sahdin tekeminen on yllättävän pitkä prosessi. Se että sahti saatiin käymään vei käytännössä koko viikonlopun. Useat paikalla olijat totesivat homman sen verran työlääksi, etteivät sitä itse alkaisi tekemään. Itselleni jäi pieni halu kokeilla samaa itse.

Ohessa toteutusprosessi kiteytettynä sen pohjalta mitä näin ja aiheesta kyselin. Tämän kirjoituksen opeilla ei vielä sahtimestariksi päästä, mutta lukemalla voi saada jonkin tasoisen käsityksen prosessin vaatimustasosta. Jos joku pystyy prosessiin antamaan korjaavia vinkkejä, otan ne mieluusti vastaan.

Sahdin tekotarpeet

Ensinnäkin välineistö pitää olla kunnossa. Hommaan tarvitset vähintään

  • padan maltaan mäskäämiselle
  • Kuurnan vierteen erottelulle
  • Tonkan (tai vastaavan) vierteen keräämiseen ja käymisen aloittamiseen
  • Kanisterit sahdin käymiselle ja säilytykselle.

Listasta meidän käytössä ollut pata oli vanha saunapata, ja kuurna perinteinen puuhun koverrettu. Vanha maitotonkka toi hommaan lisää perinteen sävyä.

Sahdin valmistus 2

Sahdin paneminen

Panoprosessi alkoi veden keittämisellä. Veteen lisättiin katajaa, sillä siinä on ilmeisesti desinfioivia ja säilyvyyttä auttavia ominaisuuksia. Keitetty vesi jäähdytettiin n. 60 asteiseksi ja sekaan lisättiin maltaat. Maltaita keitettiin noin 60-70 asteisessa vedessä 5-7 tuntia. Tänä aikana maltaista irtosi tärkkelys veteen, eli saatiin aikaan vierre. Tämän jälkeen koko setti kiehautettiin vielä kerran koko ajan hämmentäen, desinfiointimielessä.

Kuurnaan viritettiin verkko, jonka päälle jäähtynyt mäski laitettiin, ja näin saatiin vierre eroteltua. Koko setti kerättiin tonkkaan, johon lisättiin hiiva vierteen ollessa noin 37-38 asteista. Tätä säilytettiin yön yli saunassa (ei enää lämmityksessä) ja seuraavana päivänä sahti siirrettiin kanistereihin. Kanisterien korkit jätettiin hieman auki, jotta niissä syntyvä paine pääsi pois kolmen vuorokauden aikana, jona sahti säilytettiin huoneen lämmössä. Kolmen päivän jälkeen juoma siirtyi jääkaappiin kahdeksi viikoksi.

Kyseinen sahti ei ole vielä valmis, ja myönnettäköön että homma tehtiin monen muun ohjelman rinnalla, joten aivan takuuseen en mene prosessin vaiheista tai sahdin onnistumisesta. Itse vierre maistui kuitenkin erittäin makealta ja hunajaiselta. Käyminen saatiin myös alkuun, joten toivoa on että itse tuotekin jollain tapaa muistuttaa sahtia. Jos ja kun sahtia pääsen maistamaan, on tavoite päivittää tämä kirjoitus.

Sahdin maistaminen 30.7.2016

Nyt sahti on sitten tekeytynyt pari viikkoa ja pääsin ottamaan ensimaistijaiset. Juoma on väriltään varsin vaalea verrattuna joihinkin maistamiini sahteihin, mutta tuoksu on ihan oikea. Eli se on mukavan makean ja banaanisen hajuinen. Olemuskin kn paksuhko. Maku on kuitenkin hieman vetiseen taipuvainen ja siinä on runsaasti katajaa. Perinteinen banaanisuus ei tule maussa niin hyvin esiin. Veikkaus on, että mäski pääsi kiehumaan lopuksi hieman liian pitkään ja kun sitten käytimme kiehutettua katajavettä irrottamaan tärkkelystä, lopputulos ei ollut täydellinen. Mutta ekaksi yritykseksi siedettävä!