Pääsin käymään Hop! Artisan Brewery Weekend-tapahtumassa Nosturissa. Ajatuksena oli etsiä uusia makuja, ja mieluusti hyviä sellaisia. Eikä tapahtuma tuottanut pettymystä!
Yleisesti Hop! Weekend oli varsin rento. Nosturin tilat olivat väljät ja tarjolla oli ruokaa ja hieman ohjelmaakin. DJ soitti iltaa kohden hieman musiikkia, valkokankaalla näytettiin lyhytelokuvia, ja ravintolasta sai hirvi- ja vegeruokaa livebändin soittaessa musiikkia. Ja mikä parasta, oluttiskeille ei ollut sellaista ryysistä, etteikö panimoiden henkilökunnalla olisi ollut hetki aikaa turista omista herkuistaan.
Tapahtuman paras olut
Tapahtuman paras olut löytyi itselleni uudelta pienpanimotuttavuudelta, Maistilalta. Heillä oli tarjolla Moood nimistä Milk Stouttia, jota olisin mielelläni ottanut vaikka kotiin viemisiksi joulupöytään. Olut oli erittäin pehmeä ja maltainen, ja siinä maistui mukavasti makea maitokahvi. Minulle milk stoutit olivat ennen tapahtumaa hieman tuntemattomampi tyylilaji, mutta tämän maistiaisen jälkeen voin sanoa, että se löytää tiensä omaan ostoskoriini useamminkin. Laktoosilla olueen lisätty makeus taittaa mukavasti stoutin usein liiallista paahteisuutta. Jos kerran juon kahvinikin maidolla, niin miksi en stouttianikin laktoosilla?
Toiseksi parhaaksi olueksi on pakko nimetä Virolaisen Tankerin Manipulation. Tuo varsin moniulotteinen Barley Wine on hyvin rinnastettavissa viiniin, sillä se oli maultaa marjainen ja monivivahteinen. Oma kieleni löysi mausta jonkin verran rusinaakin. Olut oli uusi, ja sitä ilmeisesti on tarjolla vain One Pint-pubissa Ruoholahdessa, ja näin ollen harmikseni tuota en joulupöytään saa.
Oudoin olut löytyi myös
Oudoin olut jota tapahtumassa tuli maistettua oli ehdottomasti Kallio Breweryn Milk IPA. Stoutista innostuneena, ja vinkin erikoisuudesta saatuamme, päätimme kokeilla miltä laktoosi maistuu IPA:an yhdistettynä. Tämä vaalea erikoisuus nosti ensin suuhun laktoosin makea pehmeyden ja toisessa allossa hedelmäinen IPA hieroi makunystyröitä. Yhdistelmää voisi luonnehtia varsin erikoiseksi. Tämä Milk IPA on uusien makujen tutkijalle kokeilemisen arvoinen juoma, mutta minun makunystyröille sen verran outo tuttavuus, että usein en sitä omaan pöytään kantaisi. 
Toinen hieman erikoisempi makuelämys löytyi Vallilan Panimon tiskiltä, jossa kokeilin heidän Amber-olutta. Tähän oli saatu makua metsästä, tai ehkä niityltä, mutta ei kuitenkaan liiaksi asti. Aivan täysin en saanut selvää mistä maku oikein tuli, maltaasta, humaloinnista vai kenties maustamisesta. Erilaisuutensa vuoksi tämä jäi positiivisesti mieleen, ja tulenkin sitä joskus uudestaan kokeilemaan.
Ei kaikki olut hyvää ole
Tapahtumassa oli paljon Pale Aleja, Stoutteja ja Porttereita. Nämä olivat suurelta osin varsin hyviä, mutta aika usein samankaltaisia ja tutunoloisia. Niistä on vaikea nostaa mitään kovin korkealle, tai myöskään haukkua kehnoksi. Muutamalla tiskillä näkyi myös Sour Aleja eri muodoissaan, ja näiden osalta oma kokemus ei ole ollut kovin innostava. Sain kuitenkin pienen maistiaisen erästä Sour Alea, ja voin sanoa että vieläkään tätä oluttyyliä en pysty aivan helpolla nielemään. Tällä kertaa maku oli lähempänä hapanta siideriä kuin olutta, ja vaikka maku ei aivan kauhea ollut, niin jotenkin se toi mieleen pilaantuneet omenat. Voidaan siis todeta, että ainakaan tälläkään kertaa Sour Alet eivät minua puolelleen voittaneet.
Miesten juttuja -blogi 