Se on kumma juttu miten pieni remontointi nostaa heti testosteronitasoja. Tätä tuli vasta testattua tapetointiprojektilla, ja sitä tehdessä roiskui hiki, maali ja liisteri. Jostain syystä vaimo tuntui pitävän tästä kaikesta. Myönsi sen ihan ääneen. Toisaalta niin pidin itsekin.

Perinteisessä mielessä en ole mikään remppamies. Toki vuosien varrella on mm. muuttojen yhteydessä seiniä tullut maalailtua. Vähitellen appiukkoa seuraillessa on kuitenkin takkiin tarttunut muutakin oppia, jonka pohjalta koin että minulta löytyy tuntumaa vaikka tapetoida pari seinää pääosin omin voimin. Tapetointi ei nopeasti  ajatellen vaikuta rankimmalta fyysisen työn muodolta mitä löytyy, mutta sopivalla otteella siinäkin saa itsensä likaiseksi ja hikiseksi. Ja pääasia taitaa olla kuitenkin se, että valmis työntulos on jotain konkreettista, omaa elämänlaatua parantavaa.

Tapetointi  ei varmaan ole muodin huipulla näinä päivinä. Ainakin jos K-raudan myyjiä uskoo. Heiltä kun tuli pyydettyä apua, niin vastauksena oli vain ihmetys siitä, miksi me haluamme tapetoida, kun ei kukaan muuan tee niin. Suunta tuli sen jälkeen seuraavaan liikkeeseen. Oma pää tuli pidettyä, ja niinpä pariin makuuhuoneeseen tuli hankittua tarpeet aksenttiseinien tapetointiin.

Ttapetointiapetointi ei myöskään ollut ihan niin yksinkertaista toteuttaa kuin viisi vuotta sitten. Ohjeistus nykyään sanoo, että tasoitetapettiin tulee oma liima (vahvempi) ja näkyvään tapettiin tavallinen liisteri. Tasoitetapetti pitää myös maalata, jotta lopullinen tapetti tarttuu siihen kunnolla kiinni. Neuvot tuntuivat jossain vaiheessa hieman myyjien kikalta saada amatööri käyttämään enemmän rahaa, mutta toisaalta ei minulla ole varaa huonoakaan tehdä. Niinpä seinään laitettiin kaikkea mitä RTV:ssä meille saatiin myytyä.

Fyysistä työtä paiskiessa testosteronitasot nousevat kivasti. Ei tarvitse laittaa käteen kuin satunnainen työkalu ja tavoitteeksi vaikka vanhan tapetin repiminen, niin jo alkaa suusta tulla möreää örinää. Vaimokin myönsi, että kyllä pisteitä ropisee kun kunnolla remppaa. Saman tapaista taisi Sara Sieppikin Anna-lehdessä puhua Roope Salmisesta. Lehti sattui vain hetkeksi käsiini – kun ei ollut muuta.

Remppaamisessa on se huono puoli, että kaikki muu on sen johdosta sekaisin kotona. Tämän takia remontointia ei voi kovin usein tehdä. Työksikään siitä ei minulle ole, kun en usko että vaimo siitä välittäisi, jos toisten nurkkia puunaisin. Näin ollen tätä testosteronibuustia tulee nautittua suhteellisen harvoin. Kuntosalilla PT:kin sanoi, että testosteronin määrä alkaa laskea n. 1% vuodessa 40-vuoden jälkeen, joten jotain olisi kuitenkin tehtävä. Seuraava tavoite on siis asetettu pitkäaikavälin suunnitelmiin – rappuset pitäisi maalata. Ehkä siis vielä tänä syksynä pääsen tappelemaan vanhenemisen vaikutuksia vastaan.