Joudun karmeaan tilanteeseen. Uudehkon Android-puhelimeni mikrofoni hajosi luurin lipsahtaessa kädestä lattialle. No, halkesi se lasikin, mutta toimintaa hidasti vain se, että en voinut enää puhua kenellekään. Puhelimesta tuli tavallaan mini-tablettitietokone.

Ensin kohtasin haasteen tietynlaisena mahdollisuutena. Jos luovutan puhelimeni huoltoon, niin joudun hetken aikaa elämään ilman älypuhelimen jatkuvaa huomionkipeyttä. Jäisikö minulla enemmän aikaa muihin asioihin? Päätin kokeilla tätä, ja kun vaihdossa minulle tarjottiin vanha Lumian raato varapuhelimena, oli kokeilu valmis alkamaan.

Lumian osalta on pakko myöntää sen verran, että pidin niistä eritäin paljon vielä pari vuotta sitten. Mielipiteeseeni ehkä osittain vaikutti se, että työskentelin Nokialla. Erityisesti puhelimen käyttöliittymä on minusta monella lailla älykkäämpi kuin varsinkin Applen. Samalla se oli myös selkeämpi kuin Android. Mutta nyt pari vuotta Androidia käyttäneenä ymmärrän varsin hyvin, miksi jälkimmäiset peittoavat Lumian 100-0. Niille on saatavilla oikeasti toimivia applikaatioita ja sisältöä. Lumialle oikeastaan ei.

Ensimmäiset päivät Lumian kanssa menivät hyvin. Latailin puhelimeen pakolliset applikaatiot ja varmistin että viestit liikkuvat. Näiden osalta homma oli pääosin kunnossa. Pian kuitenkin huomasin, että en oikeastaan keksinyt niille muutaman minuutin hetkille, kun istuin vaikka odottamassa bussia, mitä tekisin. Lumian netti toimi sen verran hitaasti ja huonosti, että siitä ei ollut mihinkään. Ajattelin että tämä on vain vierotusoireita ja sinnittelin eteenpäin.

Noin viikon ilman puhelinta oltuani vieroitusoireet alkoivat olla pahat. Huomasin yrittäväni löytää Lumian kaupasta mitä tahansa applikaatiota, jolla voisi pieniä tyhjiä hetkiä päivässä täyttää. Esimerkiksi kun istuin vessassa toimituksella. Etsiminen oli toivotonta. Jos edes puolittain kiinnostava applikaatio löytyi, totesin sen pian olevan niin alkukantainen tai huonosti toteutettu, että niitä ei jaksanut käyttää. Digipuutostilani paheni.

Lopullinen repsahtaminen tapahtui eilen. Olin lounaalla, ja ajattelin samalla yrittää etsiä Lumian selaimen kautta lahjaa ystävälleni hänen merkkipäivänsä kunniaksi. Homma oli toivotonta. Selain takkuili, sivut eivät toimineet ja puhelin teki jatkuvasti jotain muuta kuin mitä halusin. Hermot pettivät, ja kävelin suoraan DNA:n myymälään. Tiskistä löytyi nopeasti useampi n. 200€ Android-puhelin, jotka tuntuivat toimivan moitteettomasti. Ostin yhden, ja samalla siihen läjän suojia sekä ruudulle että rungolle. Jospa tämä ei nyt tippuisi ja hajoaisi heti.

Aikaisempi puhelimeni oli Samsungin S7. Tuo puhelin on monella lailla hieno, ja erityisesti sen kamerasta pidän paljon. Silti on pakko ihmetellä, miksi 700€ puhelimesta pitää tehdä liukas kuin saippua? Nyt sen 500€ halvempi serkku toimii lähes yhtä jouhevasti, vaikkakaan aivan yhtä laadukkaita kuvia tällä ei ota. Mutta tätä, ja muutamaa muuta pientä ominaisuutta lukuun ottamatta, on halpispuhelin ensituntumalta helposti paremmin rahansa väärti. Siltikin, odotan innolla S7 paluuta huollosta, jotta saan taas käsiini viimeisimmän tekniikan. Tällä kertaa hankin puhelimeen erilliskuoret ja ruudulle suojakalvon.