Olen viimeaikoina tilannut olueni Saveur-Biere.com-verkkokaupasta. Tämä Ranskalainen verkkokauppa pitää valikoimassaan isoa määrää erilaisia Belgialaisia oluita, ja niinpä tulin tilanneeksi laatikon, jolla pääsisin hieman ymmärtämään tuon kansakunnan olutmaailmaa. Laatikkoon eksyikin pääosin Trappisti, Dubbel ja Tripel-oluita.
Belgialaisten luostarioluiden nimeäminen
Kun aluksi yritin ymmärtää mistä ihmeestä nämä saavat nimensä, jouduin selaamaan muutaman eri sivuston, jotta sain jonkinlaisen selkeän kuvan. Sekin selkeä kuva lopulta on vain arvailua nimien alkuperästä, sillä siitä tuntuu olevan monta tulkintaa. Pääosin voidaan kuitenkin sanoa, että Trappist, Dubbel, Tripel ja Quadrupel kaikki perustuvat suunnilleen samaan oluen tekoajatukseen, eli munkkiluostarien panomenoihin. Laadultaan ne eivät kuitenkaan kuulu samoihin olut kategorioihin, ja nykyisin näillä nimikkeillä voi saada monen laatuisia oluita.
Nimien alkuperästä voidaan todeta sen verran, että kaikki tuntuvat olevan yhtämieltä siitä, että pääosin ne viittaavat oluiden vahvuuteen, eli luokkia on yhdestä neljään. Trappist-olut on toki poikkeus, sillä se on erikoisnimi 11 luostarille, jotka panevat omaa oluttaan, ja ovat saaneet oikeuden tuota nimeä kantaa. Mutta muiden nimet kertovat myös vahvuudesta.
Dubbel, tripel vai quadrupel?
Nämä oluet eivät silti ole samanlaisia. Siinä missä Dubbel on esimerkiksi tummempaa, on Tripel vaaleaa. Jossain väitetään, että Tripel on saanut nimensä siitä, että siinä on kolmekertaa enemmän mallasta. Toisaalla taas sanotaan, että se johtuu vain rasteista, joita vanhoissa olutkannuissa oli kyljessä. Osassa näitä on seassa sokeria, toisissa ei. Joskus oluen laaduksi mainitaan myös ”Abbey”, niinkuin esimerkiksi juomassani Corsendonkissa (Tripel). Quadrupel taas on sen verran uusi vahvempi versio Dubbelista, että siitä ei ole oikein kunnollista tietoa helposti löydettävissä. Esimerkiksi Wikissä todetaan käytännössä, että se on vahvaa Belgialaista olutta.
Entä se maku?
Noh, näitä tuli kuitenkin hankittua ja maisteltua. Ja löytyikö juomista mitään selkeää juonta? No ei ihan. Osa oli makeita, osa pistäviä. Osa tummia, osa vaaleampia. Kaikkia ehkä yhdisti eniten tuo alkoholiprosentti, joka parhaimmillaan ylitti 10 ja vähimmilläänkin oli 7%. Sen verran voidaan myös todeta, että Alkossakin myydään Trappisti-oluista esim. Rocheford 10:ä, ja sen tuntuu saavan paljon positiivista palautetta Pint Please-applikaation kautta. Samaisesta oluesta löytyy myös 6 ja 8-versiot, mutta jälkeimmäistä näistä maistaneena voin todeta, että tässä tapauksessa vain kymppi kelpaa. Miedommat versiot ovat kitkerämmän makuisia kuin isoveli.
Trappisti-oluilla liikkeelle
Jos Belgialaisia luostarioluita haluaa lähteä kokeilemaan, on ehkä kolme nimeä (yhdestätoista Trappisti-nimen omaavasta), jotka kannattaa pitää mielessä. Ensimmäinen on Westmalle, jolle tituleerataan esim. Tripelin alkuperä. Toinen on Rocheford, jota kovasti kehutaan. Tunnetuimpia on silti ehkä Chimay. Näiden nimien kanssa kun lähtee kauppaan, ei voi luostarioluiden kanssa mennä aivan metsään. Näiden lisäksi on monta panimoa, jotka tekevät Dubbel, Tripel ja Quadrupel-oluita, mutta heillä ei ole vain virallista Trappisti-nimikettä. Niitäkin kannattaa kokeilla, mutta makujen kanssa variaatiota alkaakin tulla sitten jo roimasti lisää.
Muita hyviä Belgialaisia oluita
Yksi yllättävä Tripel tuli eteeni tässä aivan vasta. Ranskalainen Sainte-Cru pienpanimo teki #beerychristmas-olutkalenteriin hienon vahvan belgioluen nimeltään Hara-kiri. Maku on erittäin maltainen, hieman humalainen, pehmeä ja kuitenkin vahva. Kokonaisuus on sen verran tasapainoinen, että vaikka tämä ei ehkä ole ”perinteinen” Tripel, on se maultaan niin hyvä, että kokeilla kannattaa, jos sitä jostain saat.
Miesten juttuja -blogi 