Yhtenä etappina olutmatkallani Viron läpi Latviaan oli Tarto. En ollut tuossa kaupungissa koskaan käynyt, joten jouduin hieman käyttämään aikaa selvittääkseni minkälaista olutkulttuuria paikallisesti löytyisi. Ajatuksena oli päästä vierailemaan yhdessä pienpanimossa, ja sitten illalla tutustua muutamaan oluisiin erikoistuneeseen baariin.
Vaikka Tartosta löytyy muun muassa Ale Coqin tehdas ja sen kupeesta olutmuseo, niin aivan helppoa kiinnostavien paikkojen löytäminen ei ollut. Virolaiset pienpanimot tuntuvat olevan pääosin Tallinnan kupeessa, kuten myös olutkaupat ja panimoravintolat. Lopulta löysin internetin välityksellä yhden pienpanimon, Puhaste Brewery:n. Yrityksen Facebook-sivuijen kautta tutkittuna pullot näyttivät hauskoilta, joten päätin kokeilla onneani, ja laittaa suoraa viestiä kysellen vierailumahdollisuutta. Aika nopeasti sainkin vastauksen, ja panimomestari Eero kutsui minut käymään. Pienpanimovierailun lisäksi sain kaivettua matkaohjelmaani yhden olutkaupan ja pari baaria, jotka ainakin jossakin määrin vastasivat haluttua.
Koska Viroa ei vaivaa suomalainen holhous alkoholin osalta, oli matka täynnä yllätyksiä. Vierailu alkoi Puhastella, ja tuo tutustuminen oli ikimuistoinen herkullisilla oluilla höystettynä. Tuosta kokemuksesta voit lukea lisää omasta artikkelista täältä.
Puhasten jälkeen matkasin olut kauppaan nimeltä Ollepood nr. 1 (tai Gambrinus), ajatuksena selvittää mitä oluita paikallisesti tehdään, sekä hamuilla edullisia löytöjä. Ale Coqin museovierailukin jäi vain suunnitelmaksi, sillä paikka oli hieman vaikeasti löydettävissä väsyneenä lauantaiaamuna.
Tartolainen olutkauppa Gambrinus
Ollepood nr. 1, tai Gambrinus, sijaitsee aivan Tarton keskustassa. Pienestä
kellarikaupasta löytyy seiniltä mukava valikoima erilaisia oluita olutharrastajan tutkittavaksi. Tiskillä meitä odotti paikan omistaja olutlasiaan satunnaisesti naukkaillen. Saimme lyhyen esittelyn perältä löytyvään pieneen tilaan, jonne halukkaat voivat järjestää olutmaistelun.Tämän jälkeen pääsimme ostamaan paikallisia herkkuja.
Oluet olivat edullisia, ja mukaan eksyikin muutaman paikallisen tuottajan herkku. Paikallinen kiertolaispanija nimeltä Anderson sain paljon suosituksia, joten hänen tuotteitaan eksyi pussiin muutamia. Kaupan päälle saimme tietää, että lähistöllä oli pienpanijoiden oma tapahtuma, jossa saisi maistella paikallisia herkkuja laajemminkin. Niinpä painelimme sinne suorinta tietä
Yllättäen pienpanimotapahtumaan
Kotikutoinen pienpanimotapahtuma oli järjestetty hieman keskustasta sivuun Arhiiv-nimiseen baariin. Paikka oli hämyinen, mutta kuhisi ihmisiä. Seinustalle oli saatu pienien pöytien kanssa noin 10 erilaista oluentekijää esittelemään tuotoksiaan, ja liput per maistiainen olivat 0,50€/kpl. Panimoihin oli helppo tutustua, ja jokaisen tekijän kanssa sai helposti juttuaikaa. Paikalla oli muutama aloittelija, joiden tuotokset hakivat vielä muotoon. Onneksi paikalla oli tarjolla myös esim. Käblikun oluita, jonka tuotteet olivatkin todella hyviä. Käblikulla on tuotanto hyvällä alulla, ja sitä pääsee maistelemaan esimerkiksi heidän farmillaan Etelä-Virossa. Käblikulta voi odottaa tulevaisuudessa myös isompiakin siirtoja. Tapasimme myös Suomeenkin tuotteitaan tuoneen kiertolaispanijan Anderssonin, jonka tuotteita löytyy myös ainakin Uba ja Humal-nimisestä olutkaupasta Tallinnasta.
Muutamia olutbaareja Tartossa
Tapahtumasta suuntasimme keskustaan, ja ensimmäiseksi meidät vietiin pieneen, mutta hienolla olutvalikoimalla varustettuun baariin nimeltä De Tolly Ollebaar. Paikka tuntui olevan oluen tekijöiden suosiossa, sillä illan mittaan sinne ilmestyi muitakin panimoiden edustajia. Tuote valikoima oli kattava ja ihmiset mukavia, joten tuolla kannattaa käydä, jos Tartossa haluaa hakea olutelämyksiä. Myös J.R. Schrammi Keller on hyvä paikka, mutta kun me kävimme siellä perjantai-iltana, niin paikka oli sen verran täynnä, että emme siellä kauaa aikaamme viettäneet.
Muutamia muitakin paikkoja tuli mahdollisiksi vierailupaikoiksi kaivettua, mutta ajanpuutteessa ne jäivät kokematta. Seuraavalle kerralle kokeiltavaksi jää ainakin Püssirohukelder, vanhaan ruutikellariin rakennettu olutravintola.
Kokonaisuutena tuntui, että Tartossa uusi olutkulttuuri on vasta heräilemässä, vaikka paljon kokeneita tekijöitäkin löytyy. Jos siis haluaa viettää viikonlopun tutustuen alueen oluisiin, ei paikkojen määrä vielä huimaa päätä, mutta toisaalta mukavasti siellä saa esimerkiksi viikonlopun kulumaan.
Mitä viikonloppu Tartossa sitten maksoi?
Lentäen matka Tartoon olisi ollut n. 150€ menopaluu, mutta itse menin paikalle autolla, sillä lentoja oli kohtuullisen harvoin. Autolla minulla oli myös mahdollista suunnitella tuovani kotiin tuliaisia, joita lentokoneella ei niin helposti kuljettanut. Auto ja yksi henkilö maksoivat saman 150€ ja kun bensa ja diesel olivat edullisia (n. 0,20-0,30€/l halvempaa kuin Suomessa), niin 450km menopaluumatkalla kului n. 30€:n edestä dieseliä. Yöpyminen Hektor-nimisessä Design Hostellissa oli 58€/yö. Tuohon päälle kun laskee, että paikallinen ruoka ja taksit olivat varsin edullisia, niin viikonlopun kokonaisbudjetiksi on hyvä varata n. 400€/henkilö. Tuolla rahalla saa varmasti rentouttavan ja maistuvan elämyksen.
Vaikka alkoholiverotus on vuoden sisällä nostamassa oluen hintoja Virossa, ovat ne Suomeen verrattuna erittäin halpoja. Tartosta pääsee myös Latviaan tunnissa, ja rajalta löytyy kauppoja, joista saa esim. IPA-lavan 6€ hintaan. Jos nyt määrää haluaa optimoida?
Miesten juttuja -blogi 