Hesari kertasi tänään APAn (American Pale Ale) ja IPAn (India Pale Ale) muodikkuutta ja testasi lähes parikymmentä kaupanhyllyltä löytyvää pulloa. Itse olen pitänyt kyseisiä juomia pitkälti liian kitkerinä. Artikkelin pohjalta päätin kuitenkin antaa noille uuden mahdollisuuden, ja ostinkin tölkillisen artikkelissa korkeimmalle arvotettua Olvin APAa. Vastukseksi tälle laitoin satunnaisen pullon vehnäolutta, joka tällä kertaa oli Kloster Andechs Weissbier Hell.

Olvin APA

APA on pintahiivaolut, ja ne ovat perinteisesti vahvemmin humaloituja. Ja tämä maistuu myös Olvin APAssa, kun siitä ottaa ensi hörppäisyn. Itselleni tuo kitkeryys ei ole oluessa miellyttävä ominaisuus, joten annoin lasin laantua hetken että vaahtokerros laskee. Muutaman hörpyn jälkeen APA alkoi avautumaan, ja se muuttui pehmeämmäksi ja mangoiseksi. Siitä tuli lähes mukavan makuista, paitsi että suussa oli lievästi hiekkapaperinen tunnelma kitkeryyden vuoksi. Juoman loppuosa maistui sitten jo sen verran sopivalta, että olisin uuden voinut ottaa.

Andechs Weissbier Hell

Saksalaiset osaavat asiansa vehnäoluiden osalta, ja saattaa olla, että vertailu Suomalaiseen APAan ei ole reilu. Reiluutta ei lisää se, että Kloster Andechs väittää olleensa maankamaralla jo yli 500 vuotta. Vehnäolueksi Weissbier Hell oli hyvin perusnotkea ja helppo. Väriltään se oli kultainen ja huomattavasti sameampi kuin Lidlin halpisserkku. Weissbier riemastutti minua myös sillä, että sitruunaisuus oli hyvin hentoa, ja yleismaultaan se oli sopivasti raikas. Oluesta tosin mainittakoon, että sen saatavuutta Suomesta en tiedä. Kyseinen pullo oli lahjus ystävältäni, joka tilasi ison kasan oluita postinvälityksellä verkkokaupasta.

Kumpi oli parempi?

Omasta näkökulmastani kisa oli varsin epäreilu vehnäoluen kunniaksi. Toisaalta Olvin APA antoi varsin hyvän vastuksen, ja herätti kiinnostuksen kokeilla jotain muutakin APAa tai IPAa. Lopulta kuitenkin vehnäolut oli varsin selkeästi mukavampi seuralainen vaikka perjantai-iltaan tai kesäiselle terassille. Olen toki valmis APAlle ja IPAlle mahdollisuuden antamaan, enkä toki lasiin sylkisi, jos sellaisen eteeni saisin.