Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on löytää aikaa tavata kavereita ilman että tarvitsee keskittyä mihinkään muuhun. Lapset, parisuhteet, työ, harrastukset, koti ja laiskuus vievät veronsa. Siksi on hyvä olla perinteitä, jotka mahdollistavat laadukkaan miehistelyn hyvässä seurassa. Itselleni sellainen on jolttarit.
Jolttarit saivat alkunsa vuonna 2007, kun kaveripiirissä useampi avioitui. Tuohon saumaan oli siis myös polttareita, ja eräissä häissä tuli mietittyä miksi niitä on vain kun mennään naimisiin? Eivätkö kaverit voi tavata ja kokeilla uusia harrastuksia keskenään muuta kuin jos joku menee naimisiin? Tähän haasteeseen vastauksena keksittiin jolttarit (alkuperänä ”jatkopolttarit”). Konsepti olisi suunnilleen sama kuin polttareissa, eli äijät kokoontuu viikonlopuksi yhteen pitämään hauskaa, ja sekaan heitetään urheilua tai muita elämyksiä.
Jolttarit suunnitellaan hyvissä ajoin etukäteen ja lupalaput anotaan niin, että muut menot ja vastuut saadaan suunniteltua sen ympärille. Jolttarit toki vaatii koollekutsujan. Ohjelma ei muutu suuresti vuodesta toiseen ja paikka on aina sama kesämökki, joten järjestelyt eivät vaadi paljoa. Kalenterointi on ehkä suurin haaste. Hieman aikaa menee myös elämysten valintaan, mutta loppu onkin sitten itse asiaa.
Miten jolttarit sitten rakennetaan?
Meillä jolttarit on toiminut kaikki vuodet samalla konseptilla. Näin ollen voin syvästi suositella seuraavaa ohjelmarunkoa viikonlopulle:
Perjantaina saavutaan paikan päälle, syödään tilanteeseen sopivasti (hampurilaiset grillistä), juristaan kuulumisia ja maistellaan asiaan kuuluvia virvokkeita. Jossain vaiheessa kaivetaan esiin pelikortit, ja otetaan kierrokset pokeria. Myös pöytälätkää on kuritettu, kunnes se koki äkillisen tuhon liian vahvan lyöntilaukauksen seurauksena. Joskus perjantai ohjelmassa on ollut myös tikanheittoa, ilmakivääriammuntaa ja mölkkyä. Näitä harrastetaan tilanteen mukaan.
Lauantaina heräilyn jälkeen, jossain puolen päivän kulmilla, lähdetään elämysten pariin. Vuosien varrella olemme kokeilleet värikuulasotaa, crosskartingia, frisbeegolffia, jalkapalloa ja nyt viimeisimpänä seitsenottelua (joka typistyi kuusinotteluksi korkeushyppypaikan mätänemisen johdosta). Näiden valinnassa saa käyttää mielikuvitusta mutta pääasia että on ohjelmaa, jossa saa kokeilla jotain uutta tai mielenkiintoista. Puuhailu tuottaa myös hedelmällisiä selityksiä ja väitöksiä siitä, miksi kukakin oli mitenkin surkea tai hyvä missäkin suoritteessa. Puuhastelun jälkeen alkaa sitten saunominen ja virvokkeiden nautiskelu, joka päättyy kun tilataksi alkaa raahata iloista joukkoa yöhön. Iltaa voidaan muokata lisäämällä aikaisemmin mainittuja täyteohjelmia oman maun mukaan. Listaan voidaan lisätä vuosien varrelta muun muassa olutvisa, pöytälätkäturnaus ja kaljakroketti.
Sunnuntain ohjelmaan kuuluukin sitten enää vain herääminen ja sopivan rasvainen brunssi. Esimerkiksi pekoni ja kananmunat toimivat varsin hyvin sekavien jorinoiden kanssa, ennen kuin on taas pakko kohdata yhteiskunta.
Viikon lopun jälkeen olo on usein väsynyt, mutta jostain syystä muutaman päivän päästä energiaa esimerkiksi kotiaskareisiin löytyy aivan uudella tavalla. Tänä vuonna itse olen kohdistanut ne kodin remppaamiseen uudella innolla. Näin ollen viikonlopun panostus tuottaa korkoa myös lähipiirille. Tämän kaltaisen tekstin voi laittaa esimerkiksi lupahakemukseen selitteeksi sen kuittausta nopeuttamaan.
Konseptista on todettava, että naisetkin kokeilivat samaa alkuaikoina. Olipa syy mikä tahansa, he eivät saaneet jolttareita toimimaan. Miesten kanssa asia tuntuu olevan toisin. Vaikka osallistujalista on hieman elänyt vuosien varrella, ovat runkopelaajat alkuperäiset. Miehillä on myös ehkä isompi tarve päästä toteuttamaan itseään. Arkirutiinien välissä yhä harvemmin on aikaa vain olla ja tehdä sellaisia juttuja mistä itse pitää. Siksi Jolttarit.
Miesten juttuja -blogi 